Tänään on ollu koko päivä kauheesti toimintaa. Meijän aamu alkoi tuttuun tapaan klo 6 ja alotinkin heti pyykinpesu ja siivous urakan. Noh päivällä sitten käytiin mun mummin luona kylässä josta suunnattiin suoraan ammattiosaston johtokunnan kokoukseen. Sitten kun kotiin päästiin en ehtiny muuta tekemään kun puuron syöttää ja poika menikin ite nukkumaan. :) Riku on siis alkanut ite ilmaisemaan millon haluaa nukkumaan; hakee ite tutin ja harson (ihan hyvä ettei tarvii ite ettiä niitä) ja sitten kiiruhtaa omaan huoneeseensa ja kiipeää pinnasängyn laitaa ylös :D Sitten vaan annan sille maidon tuttipullossa ja lähden tekemään omia juttujani. Hetken päästä kuuluu *kops* kun Riku heittää pullon pois ja laittaa tutin suuhun ja nukahtaa hetkessä. Eli ihan super helppoa! Noh eikös se melkein niin mene että sateen jälkeen paistaa aina aurinko? Siltä on lähiaikoina tuntunu.
Näistä päivän kuulumisista päästäänkin mun projektin aloitukseen! Joo eli tänään siis ekaa kertaa pakotin itteni uskaltautumaan kommentoimaan täysin vierasta ihmistä ja päädyin erittäin kauniiseen naiseen joka käveli helsingissä vastaan. :) Hän siis käveli kadulla vastaan ja pysäytin hänet ja totesin "Oli ihan pakko sanoa ääneen että oot tosi kaunis." Oli niin ihanaa nähdä se hymy kyseisen naisen kasvoilla joka kaunisti häntä entisestään! Taisi vähän yllättyä totesi vain "Kiitos". Nyt se on sitten virallisesti alotettu eikä paluuta ole! Jesh mä tein sen! Ja tosi hyvä fiilis kyllä tuli ihan tosissaan. Hymyilin loppu matkan ja ihmiset ihmetteli. :D Tosiaan kyllä parantaa omaakin mieltä tällänen ja yleisesti ei jää aikaa ajatella negatiivisia asioita kun koko ajan vilisee ihmisiä ympärillä ja yrittää ajatella kaikista jotain positiivista ja etsiä ajankohtaa ja lauseita että voisi ääneen ilmaista ajatuksensa.
Tähän loppuun vielä netistä lainattuja kuvia jotka kuvaa mun tän hetken elämäntilannetta ja fiiliksiä. :D
